Mietin usein mitkä tekijät vaikuttavat luottamuksen syntymiseen kahden ihmisen välille tai ihmisen ja eläimen välille. Luottamus rakennetaan kanssakäymisen ja vuorovaikutuksen aikana. Joskus luottamuksen synnyttäminen voi tuntua vaikealta, jos toinen ei esimerkiksi halua puhua tai hänellä on suuria huolia kannettavanaan. Luottamus syntyy eri tavoin eri tarpeisiin. Tässä lyhyitä tarinoita muutamasta tilanteesta, jotka ovat jääneet erittäin hyvin mieleeni liittyen juuri luottamuksen syntymiseen. Tyttö ja poni Tyttö ei halua puhua perheen ulkopuolisille ihmisille mitään, ei edes yhtä pientä sanaa. Hän korkeintaan nyökkää tai puistelee päätänsä vastaukseksi. Tyttö tulee äitinsä kanssa tallille tämän takana piilotellen. Hetken päästä lähdemme kaikki yhdessä hakemaan ponia tarhasta. Hän ei uskalla vielä itse taluttaa ponia, mutta kävelee vierelläni. Tallissa hän pikku hiljaa harjaa ponia innokkaammin hymyn noustessa hänen huulilleen ja hän nyökkää vastaukseksi kysymyksiini. Hän taluttaa ponin itse takaisin tarhaan. Tyttö on onnellisen näköinen. Toisella kerralla hän haluaa heti taluttaa ponia itse. Matkalla talliin teen huomioita ponista ja ympäristöstä ja sanon ne ääneen. En varsinaisesti kohdista puhetta tytölle enkä kysy häneltä mitään. Hän vastaa epämääräisesti ”joo”. Mitä, kuulinko oikein? Jatkan juttelua, en katso tyttöä. Hän vastaa toisen kerran, kolmannen kerran. Olen iloinen, luottamus on syntymässä. Vertaisryhmä Ryhmä toisilleen vieraita naisia kokoontuu luokseni vertaisryhmään saamaan tukea ja ratkaisuja tilanteeseensa. Ensimmäinen esittelee itsensä ja alkaa kertoa tapaamisen aiheeseen liittyviä asioita. Hyvin pian hän itkee, hetken päästä kaikki itkevät. Välillä heitä naurattaa se, että heitä itkettää. Kuin taikaiskusta hetkessä syntyy keskinäisen luottamuksen ilmapiiri. Tämän myötä he pystyvät olemaan alusta asti hyvin avoimia keskusteluissaan. He tukevat ja kannustavat toisiaan. Toisinaan tunnen itseni tarpeettomaksi ja olen siitä hyvin ylpeä. Näin ryhmä toimii parhaimmillaan. Ryhmässä on turvallista olla. Nainen ja suru Tuttavapariskunta tulee luokseni kylään. Heillä ei ole aikaisempaa kokemusta hevosista, mutta he haluavat mennä katsomaan niitä. Tiedän, että naisella on suuri suru kannettavanaan, vaikka emme nyt puhu siitä. Katsomme vain hiljaisuudessa hevosia tarhassa. Poikkeuksellisesti hevoset eivät tule luoksemme paitsi yksi nuori hevonen, joka suhtautuu varauksella uusiin ihmisiin ja uusiin tilanteisiin. Hevonen pysähtyy muutaman metrin päähän meistä. Seison hevosen ja pariskunnan välissä. Hevonen ja nainen katsovat toisiaan pitkältä tuntuvan ajan. Kukaan ei liiku eikä sano mitään. Lopulta hevonen kävelee ohitseni naisen luo ja haistelee tämän kasvoja taas pitkältä tuntuvan ajan. Sitten se kääntyy ja kävelee muiden hevosten luo. Nainen luotti hevoseen ja hevonen luotti naiseen. Tuntui kuin hevonen olisi tiennyt, että nainen tarvitsee juuri tätä hetkeä. Luottamuksen syntyhetkeä on vaikea sanoittaa. Sen huomaa ja sen tuntee, kun sitä on. Kommentit on suljettu.
|
Marjut- Arkisto
saattaa 2024
Kategoriat |